Hei!
Ajattelin kirjoitella tänne taas pienen päivityksen siitä, miten oman sairauteni kanssa sujuu. Masuhan siis on yhtä kiukutteleva murkku kuin ennenkin: on äärimmäisen huonoja päiviä, mutta myös ihan hyviäkin päiviä löytyy. Tänään esimerkiksi on ollut täysin vallaton, kouristusten ja vessaravin täyttämä päivä. Onneksi koulussa ei tarvinnut istuskella pitkään - siitähän ei nimittäin olisi tullut mitään! :D
Päivään on kuitenkin mahtunut pieniä onnenkantamoisiakin: ruoka jopa maistui iltapäivästä, joten sain vähän syötyäkin. Tosin olisin voinut ottaa ehkä vieläkin rauhallisemmin, sillä nyt masu taas protestoi aiemmista syömingeistä...menee hermo, kun pitää aina muistaa syödä niin vähän kerralla, mutta silti odotella tarpeeksi pitkään annosten välillä. Sain myös ihan kivan soiton lääkäriltä. Verikokeissa kaikki Azamunin kannalta merkittävät arvot olivat kunnossa, joten saan nostaa annokseni 75 mg:aan. Koska veriarvot ovat olleet näinkin hyviä, saan siirtyä tavoiteannokseen jo viikon päästä ja käydä kontrolliverikokeessa vasta 29.12. Yleensähän joudun syömään kaksi viikkoa tiettyä annosta ja käymään sitten kontrolliverikokeessa ennen annoksen nostamista.
Valitettavasti huonot uutisetkin kuuluvat asiaan. Hemoglobiini on taas tippunut: onneksi ei tällä kertaa matalammaksi kuin 107. Harmittaa, kun tuntuu heti voimissa tuokin tiputus, sillä urheilen niin paljon. Kiukutteleva masukin tuntuu vievän voimia. Olen ihan loppu, vaikka pitäisi jaksaa valmistautua ylioppilaskirjoituksiinkin. Ehkä toinen Entocort-kuuri saa tilanteen rauhoittumaan kunnes Azamun alkaa auttamaan :) ei tässä auta muu kuin olla kärsivällinen. Varsinkin, kun itselleni tämä tulehdus ei ihan yön yli kehkeytynyt. Onneksi joulu on tulossa niin pysyy mieli korkealla! :)
Tsemppiä muillekin, kohta on loma!
- Minnie
