Käsittelen vieläkin :)

Heippa!

Tällä kertaa haluaisin vähän avautua yhdestä elämäni osa-alueesta, johon colitis ulcerosa vaikuttaa. Nimittäin sosiaalinen elämä - varsinkin juhliminen. Nyt ei ole kyse isänpäivästä, vaikka sekin tässä juuri oli. Itseasiassa kyseinen juhlapäivä sujui ennätyksellisen hyvin! Masu oli oma ärtsy itsensä, mutta ei aiheuttanut suurta draamaa koko päivän aikana. Ruokaakin sain alas hienosti! Tämä oli hyvä, sillä takanani oli vatsan kannalta todella hankala viikko, jona ruokakaan ei oikein maistunut.

Ruoasta puheenollen välihuomautus: olen tehnyt radikaalin päätöksen, jota moni IBD-sairauksista kärsivä minut varmaan tuomitseekin. Olen päättänyt lopettaa FODMAP-ruokavalion. En ole huomannut noin tiukasta ruokavaliosta olevan minkäänlaista hyötyä oman suolistoni kanssa. Tämä ei toki tarkoita, ettei se muita auttaisi. Vatsani on sellainen, että se suuttuu jos suuttuu, eikä ole oikeastaan mitään väliä mitä olen sinä päivänä syönyt, jos se nyt päättää kiukutella. FODMAP:in noudattaminen on tuntunut vain lisäävän stressiä ja mahan kyttäämistä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että voisin mielestäni mättää hirveän määrän rasvaisia ruokia kerralla ynnä muuta. Pitää nyt kuitenkin muistaa, että mahani on herkkä, eikä sitä tule tahaltaan ärsyttää! :D

Tarkoituksena on siirtyä ruokavalioon, joka on ennen kaikkea SÄÄNNÖLLINEN ja terveellinen. Vältän ruoka-aineita, jotka tuntuvat minun mahaani kaikista johdonmukaisimmin provosoivan pelleilemään. Siispä rasvaiset, tuliset ja sokeriset ruoat eivät edelleenkään tule kuuloonkaan. En myöskään aio mättää vilja- tai maitotuotteita kuin viimeistä päivää vaan nautiskella niitä hillitysti. :) eli ei tässä mitään suurempia eroja loppujen lopuksi tule, mutta hieman helpompaahan elämä toki on, kun ei ole yhtä mittavaa listaa kielletyistä ruoka-aineista.

Vaikka ruokavalion höllääminen auttaa jo hieman esimerkiksi vierailla käymisessä, on toisinaan melko hankalaa viettää aikaa oman ikäluokkani kanssa. Kaikki tahtovat juhlia vetämällä kännit, mikä ei todellakaan sovi minun mahalleni. Jos juon mitä tahansa alkoholijuomia, olen seuraavat kaksi päivää reporankana sängyssä ja ravaan vessassa jatkuvasti. Siiderit ovat pahimpia makeutusaineidensa takia. Yksikin lasillinen mitä tahansa alkoholijuomaa ihan oikeasti sattuu mahaan.

No, itse olen hyväksynyt jo tipattoman linjani melko hyvin. Välillä tosin harmittaa, kun jää hieman ulkopuoliseksi ainoana selväpäisenä känniläisten joukossa. Pahinta on se, etteivät ystäväni oikein pysty sulattamaan sitä, etten juo alkoholia. Aina tulee sitä ihmettelyä, että miksi en juo ja enkö nyt voisi, ihan tylsää jne... Mutta kun en minä halua juoda, kun mahasta tulee niin riivatun kipeä. Toki välillä olisi mukava irrotella, mutta sanotaanko että 80% ajasta minun ei tee edes mieli. Ihmiset ovat alkaneet jo hieman tottua juomattomuuteeni nyrpistelystä huolimatta, sillä aluksi he eivät edes viitsineet kutsua minua minnekään tai viettää aikaa kanssani, koska en juo alkoholia. 19-vuotiaalle on ehkä turhankin iso asia, kun biletys lakkaa, mutta muutos oikeasti harmittaa minua. Tuntuu, että olen etääntynyt monista, kun en osallistu hauskanpitoon juomalla. Ja jos alkoholi ei ole se kynnyskysymys niin sitten itse sairaus on. Moni on heittäytynyt sille linjalle, ettei jaksa kuulla mitään sairaudestani. Ymmärtäähän sen, ettei aina jaksa vain minusta jauhaa, mutta moni tuntuu luulevan, että haen vain huomiota. Kerrankin minulta kysyttiin, onko minulla oikeasti vatsavaivoja vai piilottelenko vain syömishäiriötä. Huoh. Tai sitten tulee tämä perus ruokavalion kyttääminen ja ekspertin esittäminen siitä, mitä teen väärin sairauteni kanssa. Jotkut (HYVIN HARVAT) taas ovat ihan hysteerisiä, ja kohtelevat minua kuin olisin kuolemaisillani. Tuntuu, ettei kukaan oikein osaa suhtautua asiaan. Ehkä kaikki vielä järjestyy ajan kanssa. Koitan aina ymmärtää muiden reaktioita, sillä en voi kieltää, etteikö tämä tauti olisi vähän hämmentävä. Tämän lisäksi IBD-sairaudet ovat monille vielä todella tuntemattomia, mikä tietysti vaikeuttaa koko asian sisäistämistä. Totuus on, että käsittelen tätä diagnoosia vielä itsekin, joten en kai voi olettaa, että muutkaan pystyisivät koliittia heti tajuamaan. :)

Tällaista tällä kertaa!

- Minnie